Hunajayhtymällä on sopimustuottajia ympäri Suomen. Varsinais-Suomi on Suomen tiheintä mehiläistenhoitoaluetta, josta kerätään suurin osa Hunajayhtymän pakkaamasta hunajasta. Laitilassa sijaitsevat myös Metsäyhtymä Sorasuon mehiläistarhat, joista huolehtivat Hannele Kaila-Viitanen sekä Elisa ja Tapani Hautakangas.
Hannele, Elisa ja Tapani ovat harrastaneet mehiläistarhausta muutaman vuoden ja toimineet Hunajayhtymän sopimustuottajina vuodesta 2019. Tällä hetkellä heillä on huolehdittavanaan noin 30 mehiläispesää, joissa työskentelee lähes 300 000 ahkeraa pörriäistä.
Kolmikko oli tahoillaan miettinyt pienimuotoiseen yritystoimintaan soveltuvaa alaa ja mehiläistenhoito tuntui heti olevan vastaus pohdintoihin. Hannelen, Elisan ja Tapanin mehiläistaival alkoi perinteisesti teoriaa ja käytäntöä yhdistävällä mehiläiskurssilla, josta vasta-alkaja saa hyvät opit harrastuksen kehittämiseen.
Mehiläishoitajia yhdistää usein kiinnostus luontoon ja eläimiin. Myös Laitilan tarhaajat olivat kantaneet huolta mehiläisten häviämisestä ja halusivat omalla toiminnallaan tukea mehiläisten optimaalisia elinolosuhteita.
”Mehiläisten maailma on mielenkiintoinen ja arvaamaton, se on täynnä uuden oppimista. Luonto määrittelee pitkälti koko toimintamme ja siitä syystä luontoa tulee seurattua nykyään hyvin tarkasti. Kasvien kukinta ja sää ovat esimerkiksi tärkeitä merkkejä, joita on osattava lukea, jotta ymmärtää luonnon tapahtumien lainalaisuutta. Ihminen ei pysty kaikkeen, mutta ympäristöä ymmärtämällä saadaan yhdessä hyvää aikaiseksi”, taustoittavat tarhaajat.
Yllätykselliset kokemusvuodet pörriäisten parissa
Mehiläistarhaus vaatii ympärivuotista sitoutumista ja aikatauluttamista, vaikka Laitilassakin pesävastuu on jaettu kolmen henkilön kesken. Kaikkien on hallittava kaikki työvaiheet itsenäisesti, muuten ollaan liian riippuvaisia yhden henkilön panoksesta oikeaan aikaan. Vuodet vaihtelevat ja tarhaajan työtä värittää aina esimerkiksi säiden tuoma yllätyksellisyys.
”Pidämme vahvuutenamme nöyryyttä luonnon edessä ja osaamme suhtautua niihinkin seikkoihin, joihin ei voi itse vaikuttaa. Pesät ovat erilaisia, toiset rauhallisia ja toiset ärhäkämpiä. Me tiedostamme olevamme ulkopuolisia mehiläisten yhdyskunnassa ja pyrimme suorittamaan työmme häiritsemättä mehiläisten arvokasta työtä”, kommentoivat Hannele, Elisa ja Tapani.
Aloittelevan tarhaajan on tärkeää saada apua, tukea ja ohjausta muilta tarhaajilta. Laitilan kolmikko kertoo saaneensa tärkeitä neuvoja Hunajayhtymältä sekä valmiin myyntikanavan tuottamalleen hunajalle. Toimiva kumppanuus on tärkeää, jotta mehiläistarhaus tarjoaa sopivassa suhteessa haasteita ja opinpaikkoja, mutta aina myös iloisia onnistumisia.
Hunajaa myös omaan käyttöön
Useat Hunajayhtymän sopimustuottajat käyttävät osan hunajastaan itse ja myyvät satoaan myös erilaisissa tapahtumissa monien pientuottajien tapaan. Kiireisen kesäsesongin jälkeen sopimustuottaja pääsee kuitenkin myyntityössään helpommalla, koska Hunajayhtymä hoitaa ostamansa hunajan pakkaamisen ja toimitukset kauppoihin.
”Käytämme itsekin hunajaa lähes päivittäin, samoin lähipiirimme. Arvostamme hunajaa tuotteena suuresti. Hunaja korostaa makuja esimerkiksi marjojen ja hedelmien kanssa. Ruoanlaitossa se puolestaan sopii erityisen hienosti wokkiruokiin ja sämpylöiden leivonnassa se on ehdoton lisä”, mehiläishoitajat suosittelevat.
Hauskat muistot mehiläisten parista
Hannele Kaila-Viitanen, Elisa ja Tapani Hautakangas
” Ensimmäisenä tuotantokesänä aloitimme hunajan linkoamisen ”avoimin ovin”. Vastoin mehiläiskurssin opetuksia emme aloittaneet linkoustoimenpiteitä suljetussa tilassa ja saimme pian seuraksemme ison joukon ”apulaisia”. Lopulta teimme töitä kovassa helteessä suljetussa huoneessa täydessä pesävarustuksessa, joten lämpöä riitti sekä meille että koko mukana seuranneelle mehiläisparvelle.”
” Toisella kerralla paikallislehti halusi tulla juttukeikalle mehiläistarhallemme. Pesille lähdettäessä huolehdimme tarkkaan toimittajan asianmukaisesta pukeutumisesta. Jutun kuvista huomasimme, että toimittajalla oli kyllä kaikki kohdillaan, mutta tarhaajalla itsellään oli jäänyt puvun vetoketju auki.”
