Mehiläisestä
Tarhamehiläinen on ainoa hyönteinen, jonka ihminen on onnistunut kesyttämään kotieläimeksi. Mehiläiset elävät yhdyskunnissa, joissa kesällä on parhaimmillaan yli 60 000 mehiläistä. Yhdyskunnan muodostavat:
- yksi lisääntymiskykyinen kuningatar eli emo,
- lisääntymiskyvyttömät naaraat eli työmehiläiset ja
- urospuoliset mehiläiset eli kuhnurit.
Mehiläiset asuvat tarhaajan rakentamissa mehiläispesissä niin kesät kuin talvetkin. Kesällä yhdyskunnan koko on huomattavasti suurempi kuin talvikautena, jolloin pesässä talvehtii emo ja noin 20 000 työläismehiläistä. Kevättä kohden talvehtineet mehiläiset tulevat elämänsä päähän ja uusia mehiläisiä syntyy emon munimista toukista ja näin yhdyskunnan koko jälleen kasvaa. Kesällä mehiläishoitaja antaa yhdyskunnalle ja sen keräämälle hunajalle lisää tilaa mehiläispesään.
Mehiläispesä ei selviydy ilman kuningatarta
Emon ainoa tehtävä on munia ja pitää näin yhdyskunta elinvoimaisena. Emon erottaa muista mehiläisistä huomattavasti suuremmasta takaruumiista. Kuningatar elää koko elämänsä mehiläispesässä, mutta synnyttyään se käy kerran ns. häälennolla ja hedelmöittyy paritellessaan kuhnurien kanssa. Parittelun jälkeen kuhnureiden elämäntehtävä on täytetty ja ne kuolevat. Hedelmöittynyt kuningatar palaa kotipesään eikä poistu sieltä enää kuin vain parveilemaan, jos pesä jakaantuu. Emo varastoi pariutuessaan saamansa sperman ja pystyy sen turvin munimaan jopa vuosikausia. Hedelmöitetyt munat emo laskee työläis- tai emokennoihin, hedelmöittämättömät taas kooltaan suurempiin kuhnurikennoihin.
Hunajayhtymä on Suomen suurin työnantaja! Meillä on yli 50 miljoonaa mehiläistä töissä joka vuosi.
Kuhnureita on mehiläisyhdyskunnassa vain kesäaikaan noin 200 – 500. Sen erottaa muista mehiläisistä helposti erilaisen ruumiinrakenteen vuoksi. Sen takaruumis on tylppä, eikä sillä ole pistintä. Se elää yhdyskunnassa täysihoidossa, eli työläisten palveltavana, kunnes se lähtee kohtalokkaalle parittelulennolleen. Kuhnurin tehtävänä on siis vain hedelmöittää joku nuori emo ja näin siirtää työmehiläisille puolet niiden perintötekijöistä. Syyskesällä työläiset ajavat ne pois kuluttamasta talviruokavarastoja.
Suurin osa yhdyskunnan mehiläisistä on naaraspuolisia työläisiä. Ne tekevät yhdyskunnassa kaikki työt ja niiden työnjako perustuu ikään. Nuorimmat työläiset ovat pesän sisällä varasto- tai pesämehiläisinä. Ne niin ikään huolehtivat myös kennojen puhdistamisesta ja hautomislämmöstä. Seuraavaksi työläiset syöttävät muutaman päivän ajan vanhoja toukkia ja sitten viikon ajan nuoria toukkia. Tämän jälkeen ne valmistavat vahaa erittämällä sitä vaharauhasistaan sekä rakentavat vahakakut kennopohjien päälle. Lisäksi ne kuljettavat ravintoa pesässä emolle ja kuhnureille. Vielä neljä päivää ne vartioivat pesän pääsyreikää eli lentoaukkoa, ja sitten ne siirtyvät pesän ulkopuolelle lento- eli kenttämehiläisiksi.
Mehiläinen aistii ilmankosteutta, jonka avulla se pysyy mm. sadesäällä pesässä. Se pystyy myös ”mittaamaan” hunajan kosteuden niin, että osaa peittää kennot oikeaan aikaan.
Mehiläiset ovat työnarkomaaneja alusta loppuun asti
Lentomehiläisten tehtävänä on käydä kukissa ja siten suorittaa kasveille tärkeää pölytystä sekä kerätä pesään mettä, siitepölyä, kittivahaa ja vettä. Lentokausi kestää 1-2 viikkoa, jonka aikana mehiläinen lentää noin 800 kilometriä. Keruumatkat ulottuvat korkeintaan kolmen kilometrin päähän pesästä, ja mehiläinen tekee matkoja kunnes sen siivet kuluvat puhki ja se kuolee. Kerätystä medestä mehiläiset valmistavat pesässä hunajaa.
Mehiläiset viestivät toisilleen tanssimalla. Ns. tiedustelijamehiläiset palaavat pesään löydettyään hyvän mesipaikan ja ilmoittavat tanssimalla paikan sijainnin tarkasti. Tanssista ilmenee myös aika, jolloin ravintoa on saatavilla, ja mehiläiset tietävät vierailla kukassa vain silloin, kun se erittää mettä.
Hunaja alkaa valmistua jo kenttämehiläisen kerättyä meden kukasta mesimahaansa. Jo matkalla pesään mehiläinen sekoittaa mesimahassaan olevaan meteen rauhaseritteitä. Pesämehiläiset jatkavat sekoittamista ja varastoivat hunajan kennoihin. Samalla ne haihduttavat pois medessä olevaa kosteutta. Kun kosteusprosentti on sopiva ja hunaja valmista, mehiläiset peittävät kennot ohuella vahakerroksella. Mehiläisten lisäämät rauhaseritteet ja kosteuden haihtuminen muuttavat siis meden hunajaksi!
Mehiläisten siitepöly
Hunajan ohella mehiläispesistä saadaan toista luonnon ihmeainetta, siitepölyä. Kukista meden ohella kerätty siitepöly on erinomaista ravintoa mehiläisten toukille, mutta se täydentää myös ihmisen ruokavaliota. Siitepölyssä on jopa kolmannes puhdasta proteiinia ja lukuisia eri vitamiineja. Lisäksi rasvat, aminohapot, mineraalit ja muut ravintoaineet tekevät siitepölystä terveyspommin, jonka on todettu useissa tutkimuksissa estävän flunssia ja bakteerien kasvua. Hunajan ja siitepölyn säännöllinen päivittäinen käyttö on lyömätön kombo yleiskunnon ja hyvinvoinnin turvaksi.
Mehiläinen kerää kukkien siitepölyä karvoihinsa, josta se kokoaa kertyneen saaliin takajalkojensa ”vasuun”. Vasu on eräänlainen tarrapinta, jonka tarkoitus on toimia mehiläisen kauppakassina. Kuten hunajaa, myös siitepölyä voidaan kerätä mehiläispesästä talteen ihmisen ravinnoksi. Siitepölyä voi käyttää erilaisten ruokien tai välipalojen lisämausteena tai sekoittaa juomiin. Hunajayhtymän myymälässä myydään kuivattua siitepölyä, joka on käytetyin siitepölyn muoto.