Hunajayhtymän toimitusjohtaja Aapo Savo loi Suomen Mehiläishoitajien Liiton (SML) Kevätpäivillä katsauksen hunajakauppaan. Hän korosti, että niin isot kuin pienet toimijat vaikuttavat hunaja-alan kannattavuuteen ja tulevaisuuteen.

Mehiläishoito on Suomessa voimakkaasti keskittynyt maan lounaiseen osaan: vuonna 2024 pesäkohtaista tukea saavista pesistä ja myös SML:n varsinaisista jäsenistä 62 prosenttia sijaitsi Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Hämeen, Pirkanmaan ja Satakunnan alueella. Aapo Savo totesikin SML:n Kevätpäivien esityksessään, että jos Lounais-Suomessa on kesällä huonot kelit, hunajapula huomataan koko Suomessa. Mehiläishoitajia arvioidaan olevan Suomessa noin 3 000, mutta päätoimisia eli yli 100 pesän tarhaajia on vain 2,2 prosenttia ja sivutoimisia eli 15–100 pesän tarhaajia 12,0 prosenttia. Pää- ja sivutoimiset tarhaajat tuottavat hunajasta reilun kolmanneksen ja alle 15 pesän harrastetarhaajat loput. ”Ammattitarhaajien määrä on viime vuosina vähentynyt. Trendi on huolestuttava. Toisaalta potentiaalia siirtyä päätoimiseksi on paljon”, Savo arvioi.

Valtaosa kotimaisesta hunajasta kaupaksi suoramyyntinä

Kotimaista hunajaa myydään noin 2 500 tonnia vuosittain. Tästä päivittäistavarakauppaan päätyy pakkaamojen kautta 35 prosenttia ja tarhaajien kautta 10 prosenttia. Loput 45 prosent-tia tarhaajat myyvät suoramyyntinä esimerkiksi REKOissa ja markkinoilla sekä erikoisliikkeissä. Siksi on tärkeää, että kaikki tarhaajat huolehtivat siitä, että hunajasta saadaan hyvä hinta. Hunajaa tuodaan Suomeen noin 2 000 tonnia vuosittain. Siitä päivittäistavarakauppaan ja ammattikeittiöihin myydään 87,5 prosenttia ja elintarviketeollisuuteen 12,5 prosenttia. Kaikesta Suomessa myytävästä hunajasta myydään päivittäistavarakaupan ulkopuolella 25 prosenttia.

Pakkaajien kautta kotimaista hunajaa koko Suomeen

Suomessa on vain muutamia isoja hunajan pakkaajia, mutta niillä on iso rooli siinä, että kotimaista hunajaa on myynnissä joka puolella Suomea. Päivittäistavarakauppa on Suomessa parin suuren kaupparyhmittymän hallussa. Aapo Savo toteaa, että kaupan vahva asema on alan kannalta vaikea, mutta kaup-paryhmien valikoimien avulla suomalaiselle hunajalle saadaan hyvä valtakunnallinen peitto.

Päivittäistavarakaupan kanssa käytävien hintaneuvottelujen perusteena ovat kesän hunajasato ja vallitseva markkinatilanne. Haasteita neuvotteluihin aiheuttavat Savon mukaan erityisesti kaupan hitaat valikoimienvahvistusprosessit. Kaikesta kau-poissa myydystä hunajasta kotimaista on 40–45 prosenttia. Hintahaitari eri tuotteilla on laaja: 450 g purkin hinta vaihtelee suunnilleen välillä 6,00–8,50 €. Kaupan omilla merkeillä myy-tävien niin sanottujen private label -tuotteiden, kuten Pirkan ja Kotimaista-brändin, myyntiosuus on suuri, 45–50 prosenttia.

Kesäkuussa voimaan tullut niin sanottu aamiaisdirektiivi tar-kentaa sekoitehunajien alkuperämaamerkintöjä. Savo arvelee, ettei uusi direktiivi kuitenkaan välttämättä takaa isoja muu-toksia hunajakauppaan, sillä hunajan alkuperää hämärretään harhaanjohtavalla markkinoinnilla ja kuluttajien lukutaito kotimaisuuden suhteen on aika heikko. ”Kuluttajien valistus vaatii alaltamme jatkuvaa työtä”, hän korosti.

Sadot vaihtelevat, hinta tulisi pitää vakaana

Viimeisimmät satokesät ovat olleet heikohkoja, ja Aapo Savo arvioi, että kuluvana kesänä kauppojen hyllyillä saattaa olla aukkoja kotimaisten hunajatuotteiden kohdalla. Alan suurimpia haasteita ovatkin vaihtelevat satotasot. Siksi hunajamarkkinoil-la toimiminen vaatii pitkäjänteisyyttä.

”Alan jatkuvuuden kannalta on tärkeää säilyttää toimitusvarmuus sekä vakaa, vuosittain kohtuudella nouseva hintataso. Vuosien 2005 ja 2006 sekä 2018 ja 2019 huippusadot romahduttivat hunajan hinnat, mistä seurasivat kannattavuuskrapulat. Ei toisteta sitä enää koskaan. Aina kun hinta romahtaa, moni tarhaaja laittaa pillit pussiin.”

Heikkojen satovuosien aiheuttamista haasteista huolimatta suomalainen hunaja on haluttu tuote kaupan valikoimissa ja kuluttajien ostoskoreissa. Tarhaajat tekevät tärkeää ja merkityksellistä työtä. ”Koetan nostaa hunajan hintaa pitkäjänteisesti, jotta tarhaus olisi vieläkin paremmin toimiva elinkeino”, Savo lupaa. 

Artikkeli on julkaistu alkujaan Mehiläinen-lehdessä 06/2026. TEKSTI VIRPI AALTONEN KUVA JUSSA SAVO.