Mehiläishoito

Mehiläisten hoito on mielenkiintoista työtä, jossa eläinten hyvinvoinnin lisäksi hoitaja seuraa luonnon olosuhteita ja palkinnoksi vaativasta työstä saa herkullista hunajaa! Mehiläisten käyttäytyminen ja hunajasadon määrä on aina suhteessa vallitsevaan ilmastoon, lämpötilaan, sateisiin ja kasvien meden tuottoon.

Tarhamehiläisille annetaan pesäksi mehiläispesiä, joka koostuu pohjasta, osastoista ja katosta. Osastojen sisälle laitetaan mehiläisten ja hunajan käsittelyn helpottamiseksi valmiita puukehysteisiä vahapohjukkeita, joihin mehiläiset rakentavat kakut. Vahapohjukkeet valmistetaan mehiläisten itsensä tuottamasta vahasta. Mehiläispesät sijoitetaan luontoon 5-10 pesän tarhoiksi.

Tutustu Hunajayhtymän sopimustuottajiin tästä.

Mehiläisiä hoidetaan vastuullisesti ympäri vuoden

Mehiläishoitajan kannalta mehiläisvuoden voidaan katsoa alkavan syyskesällä sadonkorjuun jälkeen, kun emon muninta alkaa siltä kesältä olla ohi ja mehiläiset alkavat valmistautua talvilepoon. Kerätyn hunajan tilalle laitetaan sokeriliuosta, josta mehiläiset valmistavat ja varastoivat hunajaa muistuttavan seoksen ruuakseen. Sokeri täytyy laittaa pesään sen verran ajoissa, että mehiläiset ehtivät vielä kesäsäiden aikana peittää ruokakennot vahakannella ja näin varmistaa ruuan säilymisen. Talvikaudella hoitaja pitää huolen, etteivät hiiret ja muut pikkueläimet pääse mehiläispesään. Lisäksi mehiläisten hyvinvoinnista huolehditaan torjumalla varroapunkkia. Mehiläisten talvilevon aikana hoitaja puhdistaa ja täydentää pesäkalustoa sekä tekee hankintoja ja suunnitelmia seuraavaksi kevääksi ja kesäksi.

Mehiläiset viettävät talvikauden ns. talvipallossa, jossa ne pitävät itsensä lämpimänä ja syövät syyskesällä kennoihin varastoitua talviruokaa. Mehiläisiä tällaisessa talvipallossa on noin 20 000. Talvipallo siirtyy ruuan sijainnin mukaan pesäosastossa. Pallon uloimmat mehiläiset ovat tiiviisti kiinni toisissaan ja tuottavat lämpöä. Vaikka ulkona paukkuu pakkanen, talvipallon sisällä on lämpötila noin 20 astetta.

Mehiläisten kiireet alkavat heti kevätauringon näkyessä

Uusi hoitokausi alkaa keväällä, kun ilmat ovat lämmenneet sen verran, että mehiläiset voivat jo lentää ulkona. Kun ilma keväällä lämpenee 8-10 asteeseen, lentoaukot avataan ja mehiläiset päästetään puhdistuslennolle eli ulostamaan koko talven kestäneen tauon jälkeen. Mehiläinen ei yleensä ulosta pesäänsä talvella, ja koska se kuitenkin syö runsaasti, on tyhjennystarve keväällä melkoinen.

Talvimehiläiset ovat kevään korvalla jo elämänsä loppupuolella, ja tavallisesti niitä kuoleekin nopeammin kuin uusia ehtii syntyä, joten pesän väkilukumäärä voi olla laskeva toukokuuhun saakka. Toukokuun alussa ensimmäisen tarkastuksen yhteydessä mehiläishoitaja puhdistaa pesän pohjan, varmistaa riittävän sikiöintilämpötilan, asettaa lisäruokintakehän ja tarvittaessa muuttaa osastojen järjestystä. Tällöin tulisi myös aloittaa varroapunkkien määrän seuranta. Se onnistuu parhaiten pesän alle laitettavalla punkinseurantalevyllä, jonka saalis kertoo torjuntatoimenpiteiden tarpeen.

Varroapunkki loisii mehiläispesässä tartuttaen mehiläisiin erilaisia viruksia. Erityisesti sikiöt ovat herkkiä punkin aiheuttamille vahingoille. Mehiläishoitaja huolehtii punkkimäärän liiallisesta kasvusta torjumalla sitä luonnonmukaisilla torjunta-aineilla. Nämä aineet eivät vahingoita itse mehiläisiä eivätkä luontoa.

Kesällä pesien tilannetta tarkkaillaan kerran viikossa ja huolehditaan ruuan riittämisestä. Mehiläismäärän lisääntyessä kesäkuussa voimakkaasti on pesiin lisättävä osastoja hunajan kypsytystä ja varastointia varten. Osastojen siirtely ja nostelu vaativat voimaa, sillä täysi hunajalaatikko voi painaa jopa 35 kg. Kaikki liikkeet pesällä on tehtävä rauhallisesti ja tasaisesti, koska äkkinäiset ja nykivät liikkeet ärsyttävät mehiläisiä.

Mehiläispesä karkuteillä?

Parveilukausi alkaa toukokuun lopulla ja kestää yleensä heinäkuun puoliväliin. Parveilu on mehiläisten luonnollinen tapa lisääntyä ja laajentaa elinpiiriään, sillä siinä vanha emo ja vanhat mehiläiset muuttavat pesästä uuteen paikkaan ja nuoret mehiläiset jäävät vanhaan pesään ja kasvattavat itselleen uuden emon. Tarhaajalle parveilu merkitsee hunajantuottajien vähenemistä, joten hänen on pyrittävä pitämään pesät sellaisina, että mehiläiset niissä pysyvät ja viihtyvät.

Mehiläiset eivät selviä luonnossa talvea, joten ne on hyvä saada talteen ja pesäoloihin mahdollisimman pian. Suomessa toimii paljon parvien kiinniottajia, jotka siirtävät ammattimaisesti mehiläiset takaisin oikeisiin olosuhteisiin. Jos pihallesi tai lähiympäristöösi on pesiytynyt mehiläisparvi, voit ottaa yhteyttä tänne.

Kesä on hunajahommissa kiireisin sesonki

Satokausi kestää Suomessa suunnilleen 3 – 4 viikkoa, ja sen loppupuolella voi käydä tarkistamassa, löytyykö peitettyä hunajaa jo riittävästi kerättäväksi. Elokuun puoliväliin mennessä kaikki hunaja kerätään ja pesät järjestellään syysruokintaa varten. Ilmojen jälleen kylmetessä työmehiläiset ajavat kuhnurit pois pesästä ja uuteen talveen valmistautuminen alkaa – mehiläisvuosi on kulunut.

Sadonkorjuun aikaan muuten rauhallisetkin mehiläiset saattavat olla ärhäköitä, onhan tarhaaja viemässä pois niiden vaivalla keräämää hunajaa. Hoitajan on yleensä käyttääkin suojavarusteita, jotka estävät mehiläisiä pääsemästä vaatteiden alle ja hätäännyksissään pistämästä. Suojavaatteet ovat useimmiten valkoisia, koska vaaleat värit eivät herätä mehiläisten hyökkäyshaluja kuten tummat. Silloin kun kakkuihin ei kosketa eikä mehiläisiä muutenkaan häiritä, mehiläiset eivät hyökkäile eikä niiltä tarvitse juurikaan suojautua.

Mehiläinen pistää ainoastaan suojatakseen yhdyskuntaansa, kun se tuntee, että sitä uhataan. Kun mehiläinen pistää, sen pistimestä tulee mehiläismyrkkyä. Suurin osa mehiläishoitajista ei juurikaan saa oireita mehiläismyrkystä, mutta todellinen allergia saattaa olla jopa hengenvaarallinen. Pistoksen jälkeen mehiläisen pistin irtoaa ja mehiläinen kuolee.